Mikä siinä oikein on, kun aina kun kuvittelee saaneensa uuden ystävän, valtavirta ottaa sen mukaansa? Esimerkkinä oma elämä: Olet luokan et-niin-suosittu ja et kenenkään paras ystävä. Sitten luokallesi tulee uusi oppilas, jota kaikki kyräilevät tunneilla ja vain sinä uskallat mennä puhumaan. Neuvot, juttelet, hymyilet, olet kaveri tälle uudelle ihmiselle. Sitten se luokan iso porukka, johon kaikki hyvät tyypit kuuluvat, tulee ja nappaa tuon ihmisen. Lopulta, ollaan taas siinä pisteessä että olet yksin, ja jo viikon päästä saat lukea luokkakavereidesi sydänviestejä tälle uudelle ihanalle ihmisille facebook-viesteistä ja kaikki julistavat hänet parhaaksi ystäväkseen. Vaikka sinä ehdit ensin. Niinpä niin, kiittämättömyys on maailman palkka.